No ihan tämmöstä perushöttöä taas.
Vituttaako sua usein?
Millaiset asiat yleensä?
Mulla on nyt viimeaikoina pinna palanut toisinaan vähän liiankin herkästi. Varmasti johtuen jatkuvasta väsymyksestä ja stressistä.
Aiheita ja syitä on ihan loputtomasti. Joskus tuntuu ettei ole edes syytä vaan on vaan niin väsynyt ettei keksi enää muuta keinoa kuin pistää kissa pöydälle 🤣
Tänään päällimmäisenä mielessä on tämä:
Meillä asennettiin silloin Joulukuussa toi insuliinipumppu joka on osoittautunut erittäin hankalaksi ja ärsyttäväksi laitteeksi monin puolin.
Sisu tarttuu siitä joka paikkaan kiinni, repii sitä letkua ja samoin pikkuveli. Rassailee nappuloita.
Nukkuvan lapsen pumpun hoito tuolla pilkkopimeässä tai liikkuvassa autossa pitkällä matkalla on hermoja raastavaa molemmin puolin. Tää malli ei oo mikään diabeteksen hoidon rolls royce vaan pikemminkin Lada. Varmaan kestävä joka sään vehje mutta ihan liian vanhanaikainen nykyaikaisille ihmisille ja pienelle diabeetikolle jonka hoito vaatii helpointa laitetta.
Ollaan nyt yritetty itsenäisesti sen kanssa pärjätä ja muutella annoksia ja kaikkia maailman asetuksia vaikka useammankin kerran oltais tarvittu jo tähän apua ihan ammattilaiselta, mutta aina ollaan päädytty oottamaan sitä tulevaa poliaikaa joka häämöttää edessä.
Lähdetään nyt vaikka siitä että ensimmäinen käynti lääkärillä piti olla kuukauden sisällä asennuksesta, eli siis Tammikuun alussa.
Noh täällä me nyt vieläkin odotellaan että päästäisi sinne käymään, nyt on kuitenki maaliskuu.
Perjantaille eli tälle päivälle oli tää viimeisin aika sovittu ja keskiviikkona saamani tiedon mukaan lääkäri on estynyt ja aika siirtyy taas.
No mitäs se haittaa? Ei mitään. En ollutkaan kuin hoitanut lastenhoitajan ja inttänyt isälle kaikki tärkeät asiat mistä siellä on keskusteltava kun itse olen estynyt. Ja hiphurraa, unohdetaan koko homma! Ei, se mitään, mennään toinen kerta!
Toki uusi aika on ihme kyllä jo ensi viikolla mutta kerkesin tässä jo vähän päästellä höyryjä.
Näinkin pieni asia kuin lääkärille pääsy olis ihan tärkeetä! Miks mikään ei mee ku ite haluaa?
Voitte olla varmoja että kerron miten tuo poli aika sit aikanaan sujuu jahka se päivä tulee.
Toinen asia josta en voi olla nyt naputtamatta on se että Mulla on ollut kirpputoripöytä nyt puolitoista viikkoa. Oon yrittänyt myydä siellä lasten pieneksi menneitä vaatteita. Niitä hyvin myyviä merkkivaatteita ja sitten niitä "markettivaatteita". Oon saanut myytyä vaatteista nyt arviolta 1/6. Niin merkit kuin merkittömät seisoo hyllyssä.
Voisin väittää että kaikki niistä on erittäin hyväkuntoisia ja siistejä vielä vähintään yhdelle lapselle.
En pysty käsittämään tätä ajatusmaailmaa että siitä vaatteesta jossa on tietty merkki ja hintaa se 15euroa saatetaan maksaa ihan älyttömiä vaikka jossain olisi reikä tai kulumaa reilusti mutta sitten se "perus marketti" josta pyydät euron ja joka on kerran pesty ei liiku minnekään. En kehtaa enää halvemmalla myydä.
Oon miettinyt tänäänkin kun pöydässä on nyt - 40% lappu että mikä siinä on ettei ne myy. Että enhän mä osta niitä jälleenmyyntiarvon takia tietenkään mutta eikö tässä maailmassa enää olla valmiita maksamaan mistään. Kannan siis kaiken kotiin tiistaina kun myyntiaikaloppuu. Ei kovin kannattavaa ajatellen bensakuluja ja sitä siivoamisen tuskaa kun ihmiset sotkee.
Parasta oli tänään kuitenkin käydessä huomata että sieltä Mun pöydästä on hävinnyt leluista semmosia hahmoja ja kassalla asiaa selvittäessä ja kerrottaessa että Lelut oli niin ylhäällä ettei lapset pääsen niihin käsiksi myyjä sanoi että " ne on varmaan jääneet lasten käsiin kun vanhemmat on niitä esitelleet ja kulkeutuneet koteihin"
"katellaan jos sattuu näkymään"
Mitä helvettiä?
Annatko sä todella lapsesi ottaa kirpputorilta tavaraa maksamatta?
Mä en anna katseltavaksi edes omiin käsiin.
Aika vastuuttomia on aikuisetkin! Ja näköjään kirpputorin myyjätkin. Vähän olisin odottanut toisenlaista kantaa asiaan.
Ugh! Olen puhunut!
Saatiin muuten omaishoidontuen päätös eilen kotiin ja mua kävi itkettää todella kun luin meidän perheen suunnitelmaa.
Eikö sitä vaan itse tajua edes mitä kaikkea tässä on meneillään kun vasta toisen kirjoittamana realisoituu tää meidän tilanne joka näin luettuna kuulostaa ihan kauhealle.
Jos tää tilanne olisi jollakin toisella toteaisin "Miten ihmeessä he pärjää? Tarvitsisikohan ne jotain apua? " että "miten sitä mahtaisi itse pärjätä" noh tässä sitä yritetään.
Päivä kerrallaan.
Kai se on myönnettävä että on nää asiat välillä tosi perseestä mut on mulla mahtava perhe ❤️
<3: Supermami
Millaiset asiat yleensä?
Mulla on nyt viimeaikoina pinna palanut toisinaan vähän liiankin herkästi. Varmasti johtuen jatkuvasta väsymyksestä ja stressistä.
Aiheita ja syitä on ihan loputtomasti. Joskus tuntuu ettei ole edes syytä vaan on vaan niin väsynyt ettei keksi enää muuta keinoa kuin pistää kissa pöydälle 🤣
Tänään päällimmäisenä mielessä on tämä:
Meillä asennettiin silloin Joulukuussa toi insuliinipumppu joka on osoittautunut erittäin hankalaksi ja ärsyttäväksi laitteeksi monin puolin.
Sisu tarttuu siitä joka paikkaan kiinni, repii sitä letkua ja samoin pikkuveli. Rassailee nappuloita.
Nukkuvan lapsen pumpun hoito tuolla pilkkopimeässä tai liikkuvassa autossa pitkällä matkalla on hermoja raastavaa molemmin puolin. Tää malli ei oo mikään diabeteksen hoidon rolls royce vaan pikemminkin Lada. Varmaan kestävä joka sään vehje mutta ihan liian vanhanaikainen nykyaikaisille ihmisille ja pienelle diabeetikolle jonka hoito vaatii helpointa laitetta.
Ollaan nyt yritetty itsenäisesti sen kanssa pärjätä ja muutella annoksia ja kaikkia maailman asetuksia vaikka useammankin kerran oltais tarvittu jo tähän apua ihan ammattilaiselta, mutta aina ollaan päädytty oottamaan sitä tulevaa poliaikaa joka häämöttää edessä.
Lähdetään nyt vaikka siitä että ensimmäinen käynti lääkärillä piti olla kuukauden sisällä asennuksesta, eli siis Tammikuun alussa.
Noh täällä me nyt vieläkin odotellaan että päästäisi sinne käymään, nyt on kuitenki maaliskuu.
Perjantaille eli tälle päivälle oli tää viimeisin aika sovittu ja keskiviikkona saamani tiedon mukaan lääkäri on estynyt ja aika siirtyy taas.
No mitäs se haittaa? Ei mitään. En ollutkaan kuin hoitanut lastenhoitajan ja inttänyt isälle kaikki tärkeät asiat mistä siellä on keskusteltava kun itse olen estynyt. Ja hiphurraa, unohdetaan koko homma! Ei, se mitään, mennään toinen kerta!
Toki uusi aika on ihme kyllä jo ensi viikolla mutta kerkesin tässä jo vähän päästellä höyryjä.
Näinkin pieni asia kuin lääkärille pääsy olis ihan tärkeetä! Miks mikään ei mee ku ite haluaa?
Voitte olla varmoja että kerron miten tuo poli aika sit aikanaan sujuu jahka se päivä tulee.
Toinen asia josta en voi olla nyt naputtamatta on se että Mulla on ollut kirpputoripöytä nyt puolitoista viikkoa. Oon yrittänyt myydä siellä lasten pieneksi menneitä vaatteita. Niitä hyvin myyviä merkkivaatteita ja sitten niitä "markettivaatteita". Oon saanut myytyä vaatteista nyt arviolta 1/6. Niin merkit kuin merkittömät seisoo hyllyssä.
Voisin väittää että kaikki niistä on erittäin hyväkuntoisia ja siistejä vielä vähintään yhdelle lapselle.
En pysty käsittämään tätä ajatusmaailmaa että siitä vaatteesta jossa on tietty merkki ja hintaa se 15euroa saatetaan maksaa ihan älyttömiä vaikka jossain olisi reikä tai kulumaa reilusti mutta sitten se "perus marketti" josta pyydät euron ja joka on kerran pesty ei liiku minnekään. En kehtaa enää halvemmalla myydä.
Oon miettinyt tänäänkin kun pöydässä on nyt - 40% lappu että mikä siinä on ettei ne myy. Että enhän mä osta niitä jälleenmyyntiarvon takia tietenkään mutta eikö tässä maailmassa enää olla valmiita maksamaan mistään. Kannan siis kaiken kotiin tiistaina kun myyntiaikaloppuu. Ei kovin kannattavaa ajatellen bensakuluja ja sitä siivoamisen tuskaa kun ihmiset sotkee.
Parasta oli tänään kuitenkin käydessä huomata että sieltä Mun pöydästä on hävinnyt leluista semmosia hahmoja ja kassalla asiaa selvittäessä ja kerrottaessa että Lelut oli niin ylhäällä ettei lapset pääsen niihin käsiksi myyjä sanoi että " ne on varmaan jääneet lasten käsiin kun vanhemmat on niitä esitelleet ja kulkeutuneet koteihin"
"katellaan jos sattuu näkymään"
Mitä helvettiä?
Annatko sä todella lapsesi ottaa kirpputorilta tavaraa maksamatta?
Mä en anna katseltavaksi edes omiin käsiin.
Aika vastuuttomia on aikuisetkin! Ja näköjään kirpputorin myyjätkin. Vähän olisin odottanut toisenlaista kantaa asiaan.
Ugh! Olen puhunut!
Saatiin muuten omaishoidontuen päätös eilen kotiin ja mua kävi itkettää todella kun luin meidän perheen suunnitelmaa.
Eikö sitä vaan itse tajua edes mitä kaikkea tässä on meneillään kun vasta toisen kirjoittamana realisoituu tää meidän tilanne joka näin luettuna kuulostaa ihan kauhealle.
Jos tää tilanne olisi jollakin toisella toteaisin "Miten ihmeessä he pärjää? Tarvitsisikohan ne jotain apua? " että "miten sitä mahtaisi itse pärjätä" noh tässä sitä yritetään.
Päivä kerrallaan.
Kai se on myönnettävä että on nää asiat välillä tosi perseestä mut on mulla mahtava perhe ❤️
<3: Supermami
Kommentit
Lähetä kommentti