Mitä sitten tapahtui?

Syntymäpäivät oli ja meni.

On ollut sen verran liidokasta että en oo edes kerennyt kirjoittaa.
Lapset sairastui kunnon räkätautiin just ennen syntymäpäiviä ja me oltiin viikon verran ihan hätää kärsimässä kun sokerit loikki lattiasta kattoon ja insuliinia sai pistellä rutkasti enemmän kuin normaalisti. Ei sitä voi edes ymmärrä miten paljon flunssa vaikuttaa verensokeriin. Jo kuumeeton nuha yskä nostaa verensokereita muutaman kymmenen prosentin verran ja altistaa näin helpommin myös alkaville happomyrkytyksille jollei niitä saada kuriin. Ei yhtään hiostavaa! Syntymäpäivänä räkä roikkui nenästä ja verensokeri keikkui koko ajan viidessätoista kun se ois pitänyt olla siellä reilusti alle 10 ja herkkuja ei paljon voitu syödä kun ei insuliini meinannut tehota millään edes pieneen kakunpalaan. Harmitti lapsen puolesta vaikka eihän tuommoinen 2 vuotias vielä niin ymmärräkään ja keskittyi innoissaan saatuihin Ryhmä Hau- leluihin ja autoihin vaikka muut herkuttelivat kahvikupin ääressä. Onneksi.

Syntymäpäivistä seuraavana aamuna piti alkaa kauan odotettu insuliinipumpun asennus. Mikään ei voisi mennä pieleen! Eihän?

Noh. Mitäs lottoatte miten meille kävi?

Eipä asennettu ei.
Ylläriiiii!

Aamulla Sisulle alkoi ilmestyä rokontapaista näppylää joka pikkuhiljaa paljastui nokkosihottumaksi. Lopulta lapsi oli kuin leopardi. Koko keho ihan laikuilla, onneksi kuitenkin kutiamaton.
Lääkäristä antihistamiinia ja kotiin. Ei mitään tietoa mistä se oli tullut.
Sisulla oli vauva ikäisenä pahaa atooppista ihottumaa johon etsittiin kaikkialta syitä tuloksetta ja nokkosihottumaakin on ollut ennen tätä.
Liekö joistain vieraiden tuoksuista tms tullut.

On muuten edelleen kauheinta nähdä että meidän ylipirteä sosiaalinen lapsi itkee hysteerisesti joka kerta kun näkee terveydenhuollon työntekijän vaikkei häneen edes koskettaisi. Se pelko mikä sairaalasta on jäänyt on järkyttävää. Jatkuva pistelyt ja kiinnipitäminen on jättäneet isot arvet pieneen lapseen.
Näin oli jopa 2 vuotis neuvolassa jossa päädyimme hoitajan kanssa lopulta ottamaan painonkin vaatteet päällä kun kasvot oli aivan märät kyynelistä ja äiti tuskin sai henkeä kun lapsi piti niin tiukasti kaulasta kiinni.
"Eieieieiei! "

Tosiaan pumpun asennus siirtyi nyt sitten Joulukuulle. Hieman harmitusta aiheuttaneena.
Päiväkoti alkaa 2 viikon kuluttua ja joudutaan ensin käymään monipisto hoitoa hoitajien kanssa läpi ennenkuin päästään sitten pumpun käyttöohjeisiin ja onhan, se meillekin iso asia sitten viikon päästä jo laittaa lapsi päiväkotiin kun itsekin ollaan vielä amatöörejä pumpun kanssa.
Ei voi mitään! Mitäpä sitä tulisi elämästä ilman vastoinkäymisiä.

Ja jotta en unohda hehkuttaa myös täällä niin...

Pakko on kertoa myös että diabeteslääkärillä käydessä pitkäsokeri oli 56!!
Miten helpottavaa että me ollaan selvitty näinkin hyvin aloittelevina vanhempina diabeteksen kanssa ottaen huomioon myös flunssat sun muut ylläri korkeat.
Esimerkkinä sunnuntaina lounaaksi syöty lasten ateria Burger Kingissä muistutti korkeilla sokerilla vielä illallakin eikä meinattu millään saada korkeaa aisoihin. Ruoan rasva alkaa nostaa sokeria meillä ainakin vasta monta tuntia myöhemmin ja on siksi vaikea ennakoida.
Ai niin, jäitkö miettimään mikä se pitkäsokeri on?
Pitkällä sokerilla eli sokerihemoglobiinilla seurataan siis pitkäaikaista arvoa noin 3-8 viikolta. Eli mitä suurempi arvo on sitä suurempi on ollut sokerikin. Oon lukenut lastensuojeluilmoituksistakin jos pitkäsokeri on liian korkea. Että jos Sokeri on keikkunut lähempänä 9 niin lasu tehdään hoidon laiminlyönnistä.  Huh? 
Insuliinihoidossa hyvä arvo olisi alle 53-58 mmol. Mun mielestä tää on meiltä jo hyvä alku! Eiiiikö? Eikä lääkärikään kun naurahtanut mun hysteeriselle lastensuojeluhöpinälle.

Nyt mä kuitenkin alan järjestämään lapsen hiilihydraattimääriä tässä uudelleen kun eilen illalla korjasin KOLMESTI nukkuvan lapsen korkeaa verensokeria. Flunssan jäljiltä kuulemma helposti insuliinimäärät jää korkeammiksi. Kyllä näyttää jääneen ja reilusti vaikka muutoksia on tehty monia jo viikon aikana.

<3 Ona