Verensokerisensorointi.
Mietin että miten voisin avata tätä meidän arkea tarkemmin, joten päätin että seuraavana vuorossa on meidän arjen ja pyhän pelastus.
Tadaa!
Verensokerisensori nimeltään dexcom G6.
Tästä me ollaan erityisen kiitollisia!
Amen! Thank you, tack, danke schön!
Tämän laitteen päätavoite meillä on se, että Sisu voisi elää mahdollisimman tavallista elämää, me mukaan lukien.
Puhuttiin lasten isän kanssa muutama päivä sitten siitä, miten tärkeä väline tämä on meille ja kuinka paljon helpompi on hengittää kun tietää että jos verensokeri laskee tai nousee ohi tavoitteiden se hälyttää reagoimaan. En varmasti osaisi olla hetkeäkään rauhallisin mielin jos pitäisi vain luottaa omaan tarkkailukykyyn. Olisin todennäköisesti mittailemassa sormesta jatkuvasti ja vahtisin lasta varmasti vielä tarkemmin.
Sisulle siissiis pistetään insuliinia aina ennen syötyä hiilihydraattipitoista ateriaa niin on äärimmäisen tärkeää että me ollaan tietoisia sen hetkisestä verensokerista ihan jo, sen vuoksi että osataan pistää insuliinia pumpusta oikea määrä.
Meillä on niin vaihtelevat ja pienet insuliiniannokset että niihin pitää reagoida nopeasti ja tämän laitteen vuoksi se onnistuu
Entä jos meillä ei olisi tätä?
Laskin juuri että arvioilta päivässä pitäisi ottaa verensokeri sormesta ainakin 10 kertaa ( ennen ateriaa ja 2h aterian jälkeen) plus tähän lisäksi ne kerrat kun havaitsemme korkean tai matalan oireita joita tulee joka päivä muutamia kertoja ainakin. Joten tuo kymppi on ihan liian vähän.
Ja jos mietitään tätä pidemmällä aikavälillä kun aikaa on kulunut esimerkiksi kuukausi.
Pistoksia sormiin on tullut siinä ajassa lähes 500. VIISISATAA? Piti laskea uudestaan ja kyllä, viisisataa.
Mieti nyt tuollaisia pieniä herkkiä sormenpäitä.
Miten se vaikuttaa pidemmällä aikavälillä esimerkiksi tuntoaistiin.
Mua alkaa itkettää kun ajattelen. Niin itkisi Sisukin.
Tämä meidän ylistämä sensori taas vaihdetaan noin 10 päivän välein. Ja se ottaa sen verensokerilukeman kerran viidessä minuutissa ilman rei'ittämistä. Sen kanssa voi saunoa, käydä suihkussa, uida. Eikä tuo häiriinny kunhan Bluetooth kantama puhelimeen riittää. Teknologia ♥
Sisu on niin pieni ja kudosta mihin nämä laitteet saa on niin vähän että meillä sensori ei välttämättä aina kestä sitä heidän lupaamaa 10 päivää ja sokerilukemat voi toisinaan heitellä esimerkiksi silloin jos leikki- ikäinen on käden johonkin pyyhkäissyt tai itse sitä rapsutellut. Tästä syystä me otetaan kerran päivässä ihan varmistukseksi yksi lukema tavallisella verensokerimittarilla. Tämä varmistaa myös matalien ja korkeiden sokerien korjaukset ja osaamme reagoida aina oikein jotta Sisulla olisi kaikki niin hyvin kuin voi.
Faktahan on se että sormesta mitattaessa mittari mittaa lukeman verenkierrosta kun taas tä laite kudoksesta jolloin se tieto arvosta saattaa olla vähän jäljessä esimerkiksi äkillisissä nousuissa tai laskuissa mutta tasoittuu nopeasti.
Tähän kuuluu siis alla oleva laite. Iso valkoinen mötikkä on se jonka sisällä majailee se itse sensori joka Sisun kädessä näkyy. Se laukaistaan tuosta oranssista napista ihon alle.
Sisun tapauksessa tällä hetkellä vain käteen, koska vatsassa ei vielä ole tarpeeksi rasvakudosta.
Siihen mötikkään asetetaan 3 kuukauden välein vaihdettava lähetin jonka ansiosta tieto verensokerista kulkeutuu meidän puhelimiin.
Sisun omaan puhelimeen sekä meidän vanhempien omiin.
Tadaa!
Verensokerisensori nimeltään dexcom G6.
Tästä me ollaan erityisen kiitollisia!
Amen! Thank you, tack, danke schön!
Tämän laitteen päätavoite meillä on se, että Sisu voisi elää mahdollisimman tavallista elämää, me mukaan lukien.
Puhuttiin lasten isän kanssa muutama päivä sitten siitä, miten tärkeä väline tämä on meille ja kuinka paljon helpompi on hengittää kun tietää että jos verensokeri laskee tai nousee ohi tavoitteiden se hälyttää reagoimaan. En varmasti osaisi olla hetkeäkään rauhallisin mielin jos pitäisi vain luottaa omaan tarkkailukykyyn. Olisin todennäköisesti mittailemassa sormesta jatkuvasti ja vahtisin lasta varmasti vielä tarkemmin.
Sisulle siissiis pistetään insuliinia aina ennen syötyä hiilihydraattipitoista ateriaa niin on äärimmäisen tärkeää että me ollaan tietoisia sen hetkisestä verensokerista ihan jo, sen vuoksi että osataan pistää insuliinia pumpusta oikea määrä.
Meillä on niin vaihtelevat ja pienet insuliiniannokset että niihin pitää reagoida nopeasti ja tämän laitteen vuoksi se onnistuu
Entä jos meillä ei olisi tätä?
Laskin juuri että arvioilta päivässä pitäisi ottaa verensokeri sormesta ainakin 10 kertaa ( ennen ateriaa ja 2h aterian jälkeen) plus tähän lisäksi ne kerrat kun havaitsemme korkean tai matalan oireita joita tulee joka päivä muutamia kertoja ainakin. Joten tuo kymppi on ihan liian vähän.
Ja jos mietitään tätä pidemmällä aikavälillä kun aikaa on kulunut esimerkiksi kuukausi.
Pistoksia sormiin on tullut siinä ajassa lähes 500. VIISISATAA? Piti laskea uudestaan ja kyllä, viisisataa.
Mieti nyt tuollaisia pieniä herkkiä sormenpäitä.
Miten se vaikuttaa pidemmällä aikavälillä esimerkiksi tuntoaistiin.
Mua alkaa itkettää kun ajattelen. Niin itkisi Sisukin.
Tämä meidän ylistämä sensori taas vaihdetaan noin 10 päivän välein. Ja se ottaa sen verensokerilukeman kerran viidessä minuutissa ilman rei'ittämistä. Sen kanssa voi saunoa, käydä suihkussa, uida. Eikä tuo häiriinny kunhan Bluetooth kantama puhelimeen riittää. Teknologia ♥
Sisu on niin pieni ja kudosta mihin nämä laitteet saa on niin vähän että meillä sensori ei välttämättä aina kestä sitä heidän lupaamaa 10 päivää ja sokerilukemat voi toisinaan heitellä esimerkiksi silloin jos leikki- ikäinen on käden johonkin pyyhkäissyt tai itse sitä rapsutellut. Tästä syystä me otetaan kerran päivässä ihan varmistukseksi yksi lukema tavallisella verensokerimittarilla. Tämä varmistaa myös matalien ja korkeiden sokerien korjaukset ja osaamme reagoida aina oikein jotta Sisulla olisi kaikki niin hyvin kuin voi.
Faktahan on se että sormesta mitattaessa mittari mittaa lukeman verenkierrosta kun taas tä laite kudoksesta jolloin se tieto arvosta saattaa olla vähän jäljessä esimerkiksi äkillisissä nousuissa tai laskuissa mutta tasoittuu nopeasti.
Tähän kuuluu siis alla oleva laite. Iso valkoinen mötikkä on se jonka sisällä majailee se itse sensori joka Sisun kädessä näkyy. Se laukaistaan tuosta oranssista napista ihon alle.
Sisun tapauksessa tällä hetkellä vain käteen, koska vatsassa ei vielä ole tarpeeksi rasvakudosta.
Siihen mötikkään asetetaan 3 kuukauden välein vaihdettava lähetin jonka ansiosta tieto verensokerista kulkeutuu meidän puhelimiin.
Sisun omaan puhelimeen sekä meidän vanhempien omiin.
Kuvassa näkyy laukaisimen alaosa ja siellä sisällä neula. Tämän pitäisi olla melko kivutonta mutta edelleen Sisu pahoittaa tästä mielen ja itkee hysteerisesti joka kerta. Nykyään vaihto tehdään useasti yksin Sisun kanssa kun alkuun tarvittiin toinen pitämään kiinni. Tämän verran ollaan siis edistytty.
Kun sensori on taas asennettu, ottaa se käynnistyäkseen kaksi tuntia. Sen ajan meidän pitää pärjätä omillamme.
Tämmöinen ihmevekotin meillä on. Näitä on erimerkkisiä ja eri toimintatavoilla. Varmaan kesäaikaan saatat nähdä lyhythihaisissa kulkevilla kädessä vastaavia. Enää ei ainakaan tarvitse miettiä mitä ja miksi.
Ona
Kommentit
Lähetä kommentti