insuliinipumppu tuli taloon.

Sairaalassa.

Kuinka ollakaan kaiken flunssan ja pienen lämmönkin kera me asteltiin osastolle maanantaina insuliinipumpun asennukseen, eikä meitä käännytetty ovella. 🙏🏻 JES!

Mieluusti olisin jättänyt menemättä koko hommaan jos olisi voinut vaan päättää lapsen olevan terve tai edes todeta että me jotenkin jaksettaisi pienillä annoksilla säätää sen monipisto hoidon kanssa. 
En voi, kumpaakaan.  joten sinne oli jäätävä.

Tällä kertaa minä olin pojan kanssa sairaalassa kun isä oli viimeksi koko sen ajan kun Sisu sairastui eli yhteensä 3 päivää, yöt myös.
Siellä me leikittiin ja katseltiin lastenohjelmia. Yritettiin nauttia siitä ettei ite tarvinnut siivota eikä kokata. Viihdytettiin hoitajia ja tutkittiin kivoja kuvia seinissä. Niitä oli selkeästi ollut jo ikävä. 

Ensimmäisenä päivänä parin tunnin opettelun jälkeen laitettiin jo pumppu omin kätösin kiinni nätisti paikallaan olevaan pikku pakaraan eiku... Itkevän, loukkaantuneen, karkuun yrittävän pienen pojan pakaraan.

Se kiinnitetään tuollaisella laukaisimella kuten sensori. Pieni kanyyli ihon alle ja siitä menee letku pumppuun johon me sitten annostellaan 3 päivän tarvittava  insuliinimäärä.
Pumppu säätelee ennalta määritettyjen raamien mukaan millä tasolla sokeri olisi hyvä olla ja kun me näppäillään verensokerilukema ja syötävät hiilihydraatit se kertoo paljonko aikoo laittaa insuliinia ottaen huomioon hiilarit ja sen hetkiset sokerit.  Sitten sokerin pitäisi pysyä järkevissä lukemissa jos me ollaan vain, osattu sinne oikeat määrät syöttää. 

Helppoa eikö? 

No joo.. alkuun nyt ei kyllä tunnu vielä helpolta vaan vaikealta. Mutta annostarkkuus on huomattavasti parempi ja tämä toivottavasti auttaa meitä jatkossa. 

Tänään aamulla sitten oltiin siinä tilanteessa jo heti että kanyyli oli tukkeutunut tai irti koska verensokerille kävi näin...

Anteeksi

Tässä vain alkua tästä päivästä. Korjailtiin jo kynällä tuplasti ja tehtiin vaikka mitä taikoja eikä sokeri suostunut laskemaan kuin vasta illalla.
Se on hämmentävää miten verensokeri käyttäytyy. Se on kuin antaisi isosta pussista lapselle vain tikkari mutta esittelisi sitä kuitenkin. Kaikki on saatava silti keinolla millä hyvänsä. 

 Niin käy sokerinkin. "ei tippa tapa ja ämpäriin ei huku.. Kun on alkuun päästy niin antaa mennä vaan..." tää ei ollut lastenlaulusta tämä pätkä eikä siinä puhuta insuliinista mutta sama idea. Sokeri vain jatkaa nousemistaan ja vaikka yrität kuinka korjata niin ihan turhaan. Antaa mennä nyt kun aloitettiinkin. Jos ei heti saa kiinni niin turha on yrittääkään muutamaan hetkeen. Ei auta kuin pistää vähän insuliinia pikku hiljaa ja odotella. Seurata ketoaineita ja toivoa parasta. 

Tänään siis vaihdeltiin setti ekaa kertaa kotona aamulla kiireesti kun tajuttiin että eka kanyyli ei enää toiminut ja aamupalan hiilihydraatit nostaa sokeria hulmaa vauhtia. ja  koska verensokeri vaan nousi nousemistaan vaihdosta huolimatta, jouduttiin illalla laittamaan uusi kanyyli insuliinipumppuun sekä uusi verensokeriseuranta sensori. Tuplasti paha mieli tänään, meillä kaikilla.
Itkua ja paljon suklaata.

Mutta hei.  

Nyt olen uskaltanut vähän henkäistä kun sokeri on pysynyt illan halutulla tasolla. Ja lapsi ei ole aivan raivopäinen enää vaan rauhoittunut. 

Voin kertoa että tässäkin on niin monta mutkaa että olin jo aikeissa heittää roskiin koko laitteen Tänään. Sanokaa että tää helpottuu ajan kanssa! 

Ihaninta on että Sisulle tämä laite on nyt jo tuttu ja hän antaa sen aika hyvin olla paikoillaan. Eihän se kiva tuossa lanteilla ole varmasti mutta en voi kuin taas ihmetellä miten rohkea ja Sisukas poika hän onkaan. Meidän oma sankari josta moni saisi ottaa mallia!

Meidän 2v. ❤️

Nyt kuusen valot sammuksiin ja nukkumaan että jaksaa.

<3: Ona