Kun Sisu ensimmäisen vatsataudin sai

Meitä se taas onnisti, lykästi, sattui hyvä tuuri jne. kun ma-ti yönä Sisu heräsi vatsakipuihin.

Tämän tiesin väistämättä tulevan jossain kohtaa vastaan.

Pelkona mulla on eniten ollut diabeteksen haastavuudessaan se, miten olen kuullut vatsataudin vaikuttavan elämään.
Oon suojellut ja varjellut Sisua alusta asti. Laittanut teiniä vatsataudin yllättäessä omaan huoneeseen karanteeniin ja syöttänyt maitohappobakteereja ja valkopippuria epidemian yllättäessä koko perheelle. Desinfioinut hulluna paikkoja ja kulkenut rätti kädessä väsymykseen asti.
Nyt kuitenkin kaikki alkoi tästä pienestä, jonka sairastumista eniten olen pelännyt.

Lääkäri on jo aiemmin sanonut, että  vatsataudin tullessa on yleisesti ottaen viisainta hakeutua osastolle nopeasti nousevien ketoaineiden vuoksi.
Ketoaineet vievät olon oksentelun lisäksi hälyyttävään tilaan äkkiä ja tähän ei auta kuin tippaan laittaminen. Kun ketoaineet nousee, tarvitaan insuliinia. Kun verensokeri on matala syömättömyyden vuoksi ei insuliinia voida annostella.
Joten soitimpa jo heti ensimmäisen oksentamisen jälkeen sairaalaan. 

Hienojen neuvojen jälkeen sain jostain vahvuutta hetken seurata Sisun vointia kuitenkin kotona, vaikka osastolle sanottiin pääsevämme vaikka heti.
Onneksi oksentelu ei kestänyt kovin montaa tuntia ja kertojakin oli vähän. Aina välissä syötiin heti aamulla kello 7 lähimarketista ostettuja suolakeksejä ja mehua.

Hätäpäissäni selittelin vielä marketin myyjälle ostoksiani kuin velvollisena kertomaan miksi ostin aamulla kymmeniä purkkeja sokeri pillimehuja, mehujäätelöä, sipsejä ja namia kuin lastenkutsuille. " Äh, lapsi on diabeetikko ja oksentaa.." Kuin kukaan, jolla ei ole vastaavasta kokemusta edes tietäisi tilanteesta.

Ne jotka tietää, voisin vannoa että jännittävät joka kerta.

Vatsa onkin ollut sekaisin aina tähän asti kunnes Sisu vihdoin huusi aamulla vessasta "Äiti!! Äiti!! Nyt mä olen parantunut! Mulla tuli tiukka kakka!"

Luojalle kiitos! ❤

Eipä kuitenkaan tästä olla selvitty pelkällä vatsapöpöllä. Missään vaiheessa ei ole tullut puhetta siitä, miten hiilarit ei imeydykään samalla tavalla pöpön jo väistyessä.

Me ollaan oltu ainakin kolmesti lähellä tajuttomuutta, lähempänä kuin koskaan ennen. Kaikki, jopa ihan mini määrätkin insuliinia on hurauttaneet sokerit hälyttävän matalalle ja niiden korjaaminen on saanut lapsen oksennusherkäksi. Kaikki tämä huolimatta siitä, ollaanko syöty herkkuja vai ei. 

Tunnen itseni taas varsinaiseksi superäidiksi, jonka tuntosarvet on joutuneet koetukselle jatkuvan valvomisen vuoksi.

Tässäkin kohtaa hehkutan meidän super insuliinipumppua, joka automaattisesti sulkee itsensä ja antaa pieniä määriä insuliinia kuitenkin korkeilla lukemilla ollessa ja nämä määrät on olleet riittäviä.

Olen suunnattoman kiitollinen että Sisu selvisi tästä ensimmäisestä kotihoidolla. Silti kylläkin vain enemmän kauhuissani kuin ennen tätä, että miten seuraava vastaava virus otetaan vastaan. Viimeistäänhän tämä on edessä kun Sisu menee päiväkotiin ja sekin pian.

Onneksi meillä hoidetaan perheessä vanhempina tätä tasavertaisesti, muuten en olisi selvinnyt. 

Iloa sun iltaan ja tasaista sokeria, 

❤ : Supermami