Molli muutti taloon.

 "Kultaisiin noutajiin on kuulemma koronan vuoksi jo vuoden jonot. Jos me halutaan, ni pitäis ehkä alkaa kysellä"

Näin lausui viisaat sanat eräs diabeetikko lapsen äiti syyskuussa. 

Ei tiennyt kauppaan lähtevä isä silloin, että kotiin tullessaan hänen silmänsä kostuisivat muustakin kuin syystuulen kosketuksesta. 

Nimittäin koiranpennun kuvista.

Meidän perheissä ihan lapsuudesta asti on aina ollut koiria, niin myös meidän yhteisessä.  Nyt kuitenkin ollaan oltu ilman lemmikkiä jo melkein 4 vuotta. Liian kauan.

Ollaankin jo pitkään pohdittu, että jossakin vaiheessa aiotaan kouluttaa Sisulle oma hypokoira. Mutta ei tietenkään vielä, kun lapset on niin pieniä ja ei ole aikaa eikä rahaa.

Eli tietämättömille:

Hypokoira, joka koulutuksen loppuessa tunnistaa korkeat ja matalat sokerit, sekä veren keto-aineet ja varoittaa niistä avustettavaa henkilöä sekä osaa tuoda syötävää tarvittaessa, jos ei itse vaikka enää pysty. Saa liivin ja voi esimerkiksi kulkea mukana kaupassa, koulussa, leikkikentällä jne. Ihan kuin muutkin opaskoirat.

Sitä on hän, hypokoira, meidän tuleva suunnattoman energinen, kovapäinen, hellyyttävä ja 4 kuukauden iän jo ylittänyt kultainennoutaja Molli. 

Ei tiennyt meistä kumpikaan, eikä kukaan kuinka tuo valloittava karvapallo tulisi viemään meidän sydämet sillä nanosekunnilla kun me ensimmäisen kerran kohdattiin. 

On astuttu lämpimään, höyryävään siihen itseensä.

Juostu paljasjalkaisin lumihangessa pihalla aamutossu suussa juoksevan koiran perässä.

Ja kerätty suusta kiloittain legoja ja lasten leluja.

Tuskin malttaen odottaa mitä kaikkea tässä vielä tuleekaan koiranomistajana tapahtumaan.

"Pikku Sisu katseli ihmeissään Mollin puuhia. Molli huokaili, rapsutti päätään, nuuhki välillä ilmaa ja puhui itsekseen." 

- Molli ja maan ääri, Katri Kirkkopelto

Meidän Molli sai nimensä aivan ihanasti kuvitetuista ja kerrotuista lasten saduista Molli ja pikku Sisu, joihin kyllä suosittelen tutustumaan. Näitä jaksaa vanhemmatkin lukea kerrasta toiseen.

❤: Super mami