Ompa imelää, pelkkää sokeria!

 Viimeksi päätin, että nyt en pidä pitkää kirjoitustaukoa vaan ryhdistäydyn.

Se on kuitenkin vain elämä joka aina tulee väliin tähän ryhdistäytymisliikkeeseen, samoin käy lenkkeilyn ja terveellisten elämäntapojen kanssa ainakin pari kertaa vuodessa. 

Tänään istun autossa matkalla hakemasta meidän uutta ystävää. Tulevaisuuden hypokoiraa Mollia, josta kerron piakkoin lisää. 

Ja ihme kyllä, nyt on aikaa kirjoittaa. Todennäköisesti ei enää kun päästään kotiin. :D 

Suoritan itse tällä hetkellä työharjoittelua ja opiskelua, diabetespomon ja äitinä olon lisäksi. ( Diabetespomoksi minut on ylennetty Sisun ristimänä) Voin siis sanoa, että vapaa-ajan tekemiselle ei ole puutetta. Päivät menee multitäskätessä joka suuntaan tietämättä edes mitä on tullut tehtyä tai mihin on menossa. Silti jostain sairaanloisesta syystä, tykkään tästä. Luulen, etten ole varmaan täysin järjissäni enää. 

Diabeteksen suhteen... noh, moni asia on muuttunut, muttei mikään.

Me painitaan edelleen uskomattoman korkeiden sokereiden kanssa, jotka jostain syystä vainoaa meitä aina vaan öisin. Nyt katsoin, että kaksi yötä mentiin normaalin rajoilla ja viimeyönä jo taas korkealla kaikista uusista muutoksista huolimatta.

Yksi viime aikojen parhaimmista uutisista on uusi insuliinipumppu. Tämän asennus on 3 viikon päästä! Tandem x-slim. Tätä me ollaan kovasti odotettu. 

Teille, jotka ette tiedä, niin tandem on hybridipumppu, joka reagoi meidän tämän hetkisen verensokerisensoroinnin kanssa. Seuraillessani muita käyttäjiä, joita ei suomessa ihan hirveästi vielä ole, on tämä tuonut suoraan helpotusta kun sokeri pysyy pääsääntöisesti normaalirajojen sisäpuolella. 

Suomeksi: insuliinia menee Sisun kehoon sensoroinnin ilmoittaman tarpeen mukaan! Ihan täysin automaatti se ei tietenkään ole, mutta siinä määrin että pidemmällä aikavälillä verensokerin pitäisi laskea huomattavasti.  Uskon ja toivon tämän helpottavan meidän arkea. Niin kuin monen muunkin asian.

Olen kuullut nyt useita kertoja mainittavan tästä urbaanilegendasta, jonka mukaan verensokerit pitäisi tasoittua mitä lähempänä lapsi on 5 ikävuotta. Voin kertoa, että meillä oli kuun alussa 4-v juhlat ja toistaiseksi en ole huomannut minkäänlaista tasoittumista 2 vuoden aikana. Ainut minkä olen huomannut on se, ettei insuliinin laittaminen välttämättä enää vaikuta lapseen niin suuresti kun on tullut kokoa sekä ikää lisää. Tähän varmasti vaikuttaa myös se, että haima alkaa olemaan aika finito. Meillä on itseasiassa lääkärinkin mielestä edelleen omalla haimalla toisinaan virtaa. Jos sokeri lähtee esimerkiksi itsekseen laskemaan, ei sille näy sitten loppua ja sokerin noustessa oikein korkealle laskee se itsekseen pumpun kiinnikin ollessa jonkin verran. Tätä ei pitäisi enää olla, sen puheen pohjalta jota puhuttiin sairaalassa Sisun sairastuttua. 

Haiman tehtävä siis on tuottaa ja säädellä insuliinintuotantoa terveellä ihmisellä. Kun taas ykkösdiabeetikolla, haima lakkaa täysin toimimasta ja kaikki insuliini tulee tämän myötä ainoastaan keinotekoisena, ampullista tai kynästä. 

Jostain kumman syystä yöheräilyihin on tottunut ja samoin tähän diabetekseenkin, vaikka helppoa tämä ei ole.

Diabetes lapsella vaatii jatkuvaa huolenpitoa ja vahtimista, mutta sen kanssa oppii elämään. Kumpa tämä ymmärrettäisiin kaikkialla.

Superlauantaita Teille kaikille superihmisille! 

❤: Supermami