Tehdäänkö täällä kaksi- vai kolmivuorotyötä?

 On mennyt ihan liian kauan siitä, kun viimeksi koin olevani tähän aikaa. 

Oma opiskeluni on vienyt keväällä uskomattoman ison siivun kaiken muun hektisen arjen keskellä niin, ettei enää vain ole jaksanut muuhun keskittyä. Anteeksi siitä teille, jotka olette meitä jaksaneet seurata ja superihanaa jos jaksat meistä vielä kiinnostua tämän tauon jälkeen.

Meidän elämä diabeteksen kanssa on varmasti yhtä sekavaa kuin tammikuussakin, eikä ole varsinaisesti. ainakaan helpottanut. Lähetin viikko sitten hakemuksen kelaan sadannen tuhannennen (jos edes kirjoitin sanan oikein) kerran ylimmästä vammaistuesta. Jostain syystä itseäni huvittaa se, että Kela jaksaa aina vedota siihen ettei jostain syystä heidän mielestä diabetes ole ympärivuorokautista. Jokaisen yhtään tätä epäilevän sopii tulla meille katsomaan onko diabetes öisin jotenkin "levossa". Ilman meille vihdoin suotua tukiperhettä, en olisi tähänkään mennessä vielä nukkunut täysiä öitä sairastumisen jälkeen. Meillä ei koskaan ole 2 samanlaista päivää tai yötä. Aina on jotain säätämistä, joten älä vaan tule sanomaan minulle että voisin rauhassa yöni nukkua. Silmäpussien koko aamuisin yllättää jo sängystä noustessa kun ne todella valahtavat varpaiden alle ja niihin meinaa kompastua. Toiset yöt ovat toki helpompia, mutta ilman toisenlaista pumppua, ei tähän toistaiseksi ole tullut helpotusta. 

Mielenkiinnolla taas päätöstä siis odottaessa.

Olemme viettäneet nyt keväällä paljon aikaa mökillä koronaa paossa, joka onkin yllättänyt meidät siinä, että sokerit ovat aivan sekaisin kaiken aikaa. 

Kotona ja mökillä annostelu insuliinissa ei todellakaan ole samanlaista. 

Olen aina nauranut, että mökillä ruokahalu kasvaa sekä syyttänyt siitä tätä meren läheisyydessä oloa. Joten tässä kohtaa voisin väittää saari-ilmaston myös laskevan insuliinin tarvetta.  Vietetään suurin osa ajasta ulkona touhuten ja ulosmeno yleensäkin on merkki siitä, että insuliininannostelu on lopetettava täksi ajaksi. Mökillä ollessa keho on jatkuvasti ulkomoodissa ja oletan että tästä syystä myös yöt on haastavia. Meillä on edelleen toisinaan hetkiä, että ilman insuliiniakin sokeri laskee. Tämä ei siis kovin yleistä enää pitäisi näin pitkän sairastamisen jälkeen kai olla. 

Yksi mun parhaista uutisista on se, että meidän uskomattoman ihana diabeteslääkäri Lahdesta laittoi viestiä viikko sitten ja halusi, että purkaan pumpun tiedot tietokoneelle. Tällä tavoin siis hän tarkastaa, josko annostuksille pitäisi jotakin tehdä. Auttakseen meitä ja saamaan Sisun vointia paremmaksi. Samassa viestissä hän kuitenkin myös mainitsi, että pumppu jota olemme odottaneet jo viime vuodesta olisi mahdollista saada pian Sisulle! MITÄ?? Vihdoin!

En voi kuin toivoa, että tämä auttaisi meitä edes himpun verran! Pakko uskoa taas jälleen kerran, että hyvää kannattaa odottaa.

Lupaan aktivoitua nyt kirjoittelun suhteen.. Mutta nyt.. 

Aurinkoa sun viikonloppuun!

💛: Supermami ja sen SuperSisu