Kuinka paljon on tarpeeksi?

Kun aamulla herää, huomaa verensokerin ja tajuaa että on nukkunut koko yön heräämättä laittamaan insuliinia lisää lapselle, tuntee kyllä niin huonoa omaatuntoa ettei tosikaan.

Tää on jo aika mones kerta. Eikä varmasti viimeinen. 

Ja eniten ahdistaa se, että se oon minä, ÄITI joka 'laiminlyö' lapsen hoitoa yöllä. 

En koskaan varmaan pääse tästä ahdistuksesta ja stressistä eroon. 

Ja taas tuntuu siltä ettei me koskaan saada insuliiniannosteluakaan kuntoon. 

Sisu on ollut pahassa kurkunpään tulehduksessa ja sen jälkimainingeissa reilu viikon ja sai hoidoksi kortisonia joka nostikin sokereita sit aika roimasti! Niin roimasti ettei mitkään annokset riittänyt ja sokeri vaan jatkoi nousemistaan. Nyt kun flunssasta on jäljellä semi nuhaa enää niin annostelu on helpottunut mutta se on pysynyt aika paljon entistä korkeammissa lukemissa ja nyt on taas niin vaikea löytää sitä keskitietä.

 Ihan kuten veljesten leikkimisen. Miten ihmeessä voi koko ajan tapella samoista leluista ja tavaroista? Kun ei vaan yhteistä suuntaa vielä löydy 🤭 

Ihmiskeho on kyllä siitä hassu että se ottaa omansa. Oon nyt heräillyt yli vuoden joka yö tarkistelemaan sokeria ainakin sen kerran yössä ja nyt reilu parin kk aikana ei yleensä ole herätyskellosta tietoakaan.

Vaikka kello soi kahdesti yöllä, niin nukun mä sikeästi koko yön heräämättä, autuaan tietämättömänä pirisevästä hälytyksestä ja mahdollisista korkeista lukemista. Aamuyöstä vasta huomaan että missä sitä käyrä on kulkenut ja paniikissa menen sit korjailemaan jos on tarvetta ettei aamulla herätessä Sisulla olisi oli huono johtuen korkeista sokereista. Oon yrittänyt laittaa älykellostakin hälytystä tuloksetta.

Kyllä se kroppa ottaa sen sit vaik väkisin minkä se vaatii, levon. Kun tarpeeksi kauan valvoo niin sitä nukkuu näköjään pakotettuna.

Ja kyllä se nukuttu yö tuntuu olossa. Onko se sit väärin jos sokeri on vähän korkeampi ja äiti nukkuu välillä? 

Kun minusta on. 

Voin kyllä kertoa että tässä kropassa alkaa nää valvomiset näkyä. Ei sitä enää niin nuori ole. 

Onneksi näiden pienten kanssa olo siitä huolimatta tekee joka päivästä omalla tavallaan korvaamattoman. ❤️ 

Sisu on viimein oppinut ihan viime aikoina puhumaan todella hyvin. Hapuilee monia sanoja ja pitkiä lauseita kuin vahingossa sekä tänään laitetaan 45:s tarra palkintolapulle pottaan pissaamisesta ja painetaan ostamaan 'possu äänikirja'. Äiti on väsynyt, mutta äärimmäisen ylpeä! 

❤️: Supermami