Todisteletko muille että pärjäät kyllä?

Meillä kävi viikolla nainen sosiaalihuollosta kartoituskäynnillä, koska olemme hakeneet tukiperhettä. Meidän tukiverkosto, varsinkin sellainen josta olisi käytännön apua on olematon. 

Olisi mukava, 

suorastaan mahtavaa joskus nukkua yö heräilemättä tarkastamaan sokereita tai silittelemään itkevää taaperoa. Syöttämään tai laittamaan insuliinia. 

Viettää iltaa ystävien kesken tai ihan vaikka panostaa parisuhteeseen. Maata sohvalla villasukat jalassa ja pitää leffamaratoni.

Eikä mielestäni lapsilla koskaan voi olla liikaa välittäviä aikuisia ympärillä ja meidän perhe taatusti olisi yhden välittävän perheen tarpeessa. Kuten varmasti moni muukin olisi.

 

Kysymykset:

 "Miten tuet omaa jaksamistasi?" 

"Miten käytät omaa aikaasi?

" Entä jos saisit omaa aikaa mihin sen käyttäisit? "

Sai minut todistelemaan ja puolustautumaan ,

" Kyllä mä pärjään! Itsehän mä olen lapseni hankkinut ja kyllä mä niitä Rakastan enemmän kuin mitään muuta!! 

.. mutta.. 

olisiko se itsestä välittäminen liikaa vaadittu..? Jos joskus voisi huolehtia omasta parisuhteesta jotta itsekin jaksaisi paremmin arkea. Onko se todisteleminen tarpeellista? 

Miksi niin usein omasta ajasta puhuminen syyllistää äitiä? Eikö äitinä ole oikeutta olla yksilö? 

Ei mulla ole omaa aikaa. Ellei se tarkoita vessassakäyntiä ovi lukossa ja huutavia lapsia oven takana. 

Tai lähikaupassa yksinkäyntiä jonne 40km/h alueella ajan 20km/h ihan vaan siksi että aikaa menisi enemmän. 

Muiden kommentit:

"Joskus vielä kaipaat tätä aikaa!" 

"Et ehkä vaan osaa vielä arvostaa sitä kun lapset on pieniä"  

"Ei mene kauan kun lapset on isoja ja muuttaa pois kotoa." 

Kaipaan. Kyllä aivan varmasti kaipaan tätä aikaa. Jo nyt ajatus siitä että lapset kasvaa ja tarvitsee äitiä vähemmän nostaa kyyneleet silmäkulmiin. 

En arvosta tätä aikaa? 

Lapsettomuudesta kärsineenä osaan arvostaa jokaista hetkeä mitä saan lasten kanssa kokea. Myös niitä raivohepuleita kaupassa, tappelua, aikaisia aamuherätyksiä, kynillä tuhrittuja seiniä ja sotkuista asuntoa . Ihan jokaista hetkeä. 

Ja kyllä, kyllä siihen kun lapset muuttaa pois kotoa on vielä aikaa. 

Aikaa on niin saatanasti siihen vielä! Arviolta 18 vuotta. 

Eikö äiti saisi näyttää väsymystä tai uupumusta? 

Pitäisikö äidin tuoksua korvapuustilta ja fairylta ja kulkea essussa tulitikut silmissä ja lakata elämästä omaa elämää? 

Eikö äiti ole oikeutettu omaan elämään sen jälkeen kun lapset syntyy?

Onko itsensä vielä 2020 luvulla uhrattava nyrkin ja hellan väliin? 

Määrittääkö oman ajan tarve sen miten hyvä äiti on? 

Eikö äiti ihmiset saa näyttäytyä missään ilman lapsia? 

Sinä joka ensi kerran tuomitset äitiä, mieti vielä kerran olisitko voinut jättää sen tekemättä. 

Kuinka paljon sulla on omaa aikaa? 

Millainen on teidän tukiverkosto? 

Miten sinä käytät oman vapaa-ajan? 

<3: Supermami