Korona siellä ja korona täällä.
Miten teillä menee?
Onko jaksaminen jo kortilla?
On kyllä meillä ainakin ollut niin uuvuttavat viime viikot takana, etten ole saanut jäsenneltyä omia ajatuksia yhtään vaan yrittänyt jotenkin sopeutua tähän maailmalla vallitsevaan tilanteeseen hamstraamatta kauppoja tyhjäksi ja "viihtymällä" enemmän kotona. Niinkuin varmasti kaikki te muutkin.
Kun perheessä on vielä kaksi riskiryhmään kuuluvaa jäsentä, tekee se tästä vielä uuvuttavampaa. Se huoli omasta perheestä on kyllä kauheaa.
Plus perheessä on äiti monimuoto-opiskelijana, teini-ikäinen poika etäopiskelijana ja jaloissa häärää kaksi alle 3-vuotiasta lasta ja tähän päivään asti meillä on ollut työssä käyvä isi.
Niin kyllä, hermo on pinnassa!
Tätä en ole kaivannut, enkä varmasti tule tätä kaipaamaan.
Ajatus tämän epidemian jatkumisesta kesän yli saa kyllä hiustupsut irtoamaan päästä. Miten ihmeessä täällä kotona jaksaa oleilla sinne asti ? Ja miten me kaikki tästä tullaan selviämään kun vihdoin kaikki on hyvin? Otetaan vastaan kaikki vinkit ja ideat lasten kanssa tekemiseen!!
Ai niin, saatiin muuten viime kerralla diabetespolilta uudenlaisia annostuksia insuliiniin( kun vihdoin siellä päästiin käymään) ja nyt ollaan muutama viikko tehosyötetty namia ja rahkaa Sisulle. Sokerit on menneet niin matalalla viime ajat että olen useampaan kertaan ollut jo naamavalkoisena miettimässä tilannetta jos lapsi menee tajuttomaksi. Annoksia nostettiin siis reilusti ja nyt
isojen itsetehtyjen insuliiniannosten vähennysten jälkeen on arki hieman jo tasoittunut mutta joka päivä ainakin kertaalleen pelkään Sisun puolesta. Pienikin ulkoilureissu laskee sokeria kovaa vauhtia ja tuntuu ettei siihen tehoa mikään.
Sisu on alkanut vahvemmin ilmaisemaan matalan sokerin tuomaa pahaaoloa itkemällä ja huutamalla "aappa!!" aka aamupala.
Se huuto on niin sydäntä särkevää, että tekisin mitä vain ettei niitä hetkiä tarvitsisi kokea. Se huuto ei rauhoitu ennenkuin sokeri on kunnolla noussut ja kauheinta on siinä sitten sanoa että:
" kulta ei me enempää voida syödä"
" olo helpottaa kyllä!"
"älä nyt huuda enää!"
Ei tekisi mielisanoa mitään vaan itkeä Sisun kanssa.
Puhumattakaan niistä pikkuautojen osumista kun sokerit laukkaa taivaissa. Kuuluuhan se normaaliin uhmaankin kaikenlainen mutta tämä ei ole uhmaa. Tämä on diabetes.
Kuitenkin kaikkien näiden itkujen ja raivojen takana on aivan valtavan hellyyttävä pieni poika joka on tyytyväinen ja kiitollinen kaikesta. Niin kyllä se tuntuu pahalta että Sisu joutuu kärsimään tämän sairauden tuomista ongelmista! Ja edelleen mietin monesti että Miksi? Miksi Oi miksi muutit sä meille?
Mun pieni supermies 💗
Olet vahvempi vielä kuin uskotkaan!
Yhtrenä yönä jäi sitten kokonaan insuliinipumppu laittamatta takaisin päälle matalien jälkeen, eli toisinsanoen yöllä ei ole mennyt mitään insuliinia vaikka normaalisti illalla menee isollakin annoksella ja kuinka ollakaan meillä oli paremmat sokerit aamulla kuin pitkiin aikoihin!!
Onko se tämä koronailmasto joka sekoittaa ton lapsen verensokerin kun en taas keksi MITÄÄN oikeita syitä miksi verensokeri ei pompannut kattoon.
Unohdinkin siis sitten polilla kysyä meidän pitkänsokerin jolla pystytään selvittämään pitkän ajan keskiarvoa. Ja eilen saatiin sairaalasta kirje edellisestä käynnistä ja siinä meidän pitkäsokeri oli mainittu.
50!!! En voi uskoa!
Hitto mikä työ tän sairauksen kanssa on joka päivä mutta kyllä tämä tulos palkitsee! Kaikki menee oikeaan suuntaan vaikka vaikeaa onkin.
Sinä joka et tiedä vielä niin pitkäsokeri tulisi olla siis alle 53-58mmol diabeetikolla, eli meillä ollaan ihan todella hyvissä arvoissa! Suorastaan huikeissa!
Yksi ystävistäni vasta sanoi, ettei voi ymmärtää miten positiivinen ja aikaansaava ihminen olen kaikesta huolimatta, että jaksan suorittaa autokoulua ja ammatikorkeakouluopintoja samaan aikaan kun kotona vallitsee täysi kaaos ja mieli käy ihan ylikierroksilla. Pakko sanoa, että Tänään ei tunnu olopositiiviselta vaan ahdistavalta. Tekisi mieli vaan heittäytyä maahan kuin lapsi karkkihyllyn edessä ja alkaa huutamaan vaan.
Me pyydetään että pysyttäisi nyt kaikki kotona ja noudatettaisiin niitä oikeita ohjeita, niin saataisiin tämä epidemia nopeasti ohi! Me tahdotaan huvipuistoon ja jätskille kun ilmat lämpenee.
Tämä supermami ei jaksa.
<3: Ona
Onko jaksaminen jo kortilla?
On kyllä meillä ainakin ollut niin uuvuttavat viime viikot takana, etten ole saanut jäsenneltyä omia ajatuksia yhtään vaan yrittänyt jotenkin sopeutua tähän maailmalla vallitsevaan tilanteeseen hamstraamatta kauppoja tyhjäksi ja "viihtymällä" enemmän kotona. Niinkuin varmasti kaikki te muutkin.
Kun perheessä on vielä kaksi riskiryhmään kuuluvaa jäsentä, tekee se tästä vielä uuvuttavampaa. Se huoli omasta perheestä on kyllä kauheaa.
Plus perheessä on äiti monimuoto-opiskelijana, teini-ikäinen poika etäopiskelijana ja jaloissa häärää kaksi alle 3-vuotiasta lasta ja tähän päivään asti meillä on ollut työssä käyvä isi.
Niin kyllä, hermo on pinnassa!
Tätä en ole kaivannut, enkä varmasti tule tätä kaipaamaan.
Ajatus tämän epidemian jatkumisesta kesän yli saa kyllä hiustupsut irtoamaan päästä. Miten ihmeessä täällä kotona jaksaa oleilla sinne asti ? Ja miten me kaikki tästä tullaan selviämään kun vihdoin kaikki on hyvin? Otetaan vastaan kaikki vinkit ja ideat lasten kanssa tekemiseen!!
Ai niin, saatiin muuten viime kerralla diabetespolilta uudenlaisia annostuksia insuliiniin( kun vihdoin siellä päästiin käymään) ja nyt ollaan muutama viikko tehosyötetty namia ja rahkaa Sisulle. Sokerit on menneet niin matalalla viime ajat että olen useampaan kertaan ollut jo naamavalkoisena miettimässä tilannetta jos lapsi menee tajuttomaksi. Annoksia nostettiin siis reilusti ja nyt
isojen itsetehtyjen insuliiniannosten vähennysten jälkeen on arki hieman jo tasoittunut mutta joka päivä ainakin kertaalleen pelkään Sisun puolesta. Pienikin ulkoilureissu laskee sokeria kovaa vauhtia ja tuntuu ettei siihen tehoa mikään.
Sisu on alkanut vahvemmin ilmaisemaan matalan sokerin tuomaa pahaaoloa itkemällä ja huutamalla "aappa!!" aka aamupala.
Se huuto on niin sydäntä särkevää, että tekisin mitä vain ettei niitä hetkiä tarvitsisi kokea. Se huuto ei rauhoitu ennenkuin sokeri on kunnolla noussut ja kauheinta on siinä sitten sanoa että:
" kulta ei me enempää voida syödä"
" olo helpottaa kyllä!"
"älä nyt huuda enää!"
Ei tekisi mielisanoa mitään vaan itkeä Sisun kanssa.
Puhumattakaan niistä pikkuautojen osumista kun sokerit laukkaa taivaissa. Kuuluuhan se normaaliin uhmaankin kaikenlainen mutta tämä ei ole uhmaa. Tämä on diabetes.
Kuitenkin kaikkien näiden itkujen ja raivojen takana on aivan valtavan hellyyttävä pieni poika joka on tyytyväinen ja kiitollinen kaikesta. Niin kyllä se tuntuu pahalta että Sisu joutuu kärsimään tämän sairauden tuomista ongelmista! Ja edelleen mietin monesti että Miksi? Miksi Oi miksi muutit sä meille?
Mun pieni supermies 💗
Olet vahvempi vielä kuin uskotkaan!
Yhtrenä yönä jäi sitten kokonaan insuliinipumppu laittamatta takaisin päälle matalien jälkeen, eli toisinsanoen yöllä ei ole mennyt mitään insuliinia vaikka normaalisti illalla menee isollakin annoksella ja kuinka ollakaan meillä oli paremmat sokerit aamulla kuin pitkiin aikoihin!!
Onko se tämä koronailmasto joka sekoittaa ton lapsen verensokerin kun en taas keksi MITÄÄN oikeita syitä miksi verensokeri ei pompannut kattoon.
Unohdinkin siis sitten polilla kysyä meidän pitkänsokerin jolla pystytään selvittämään pitkän ajan keskiarvoa. Ja eilen saatiin sairaalasta kirje edellisestä käynnistä ja siinä meidän pitkäsokeri oli mainittu.
50!!! En voi uskoa!
Hitto mikä työ tän sairauksen kanssa on joka päivä mutta kyllä tämä tulos palkitsee! Kaikki menee oikeaan suuntaan vaikka vaikeaa onkin.
Sinä joka et tiedä vielä niin pitkäsokeri tulisi olla siis alle 53-58mmol diabeetikolla, eli meillä ollaan ihan todella hyvissä arvoissa! Suorastaan huikeissa!
Yksi ystävistäni vasta sanoi, ettei voi ymmärtää miten positiivinen ja aikaansaava ihminen olen kaikesta huolimatta, että jaksan suorittaa autokoulua ja ammatikorkeakouluopintoja samaan aikaan kun kotona vallitsee täysi kaaos ja mieli käy ihan ylikierroksilla. Pakko sanoa, että Tänään ei tunnu olopositiiviselta vaan ahdistavalta. Tekisi mieli vaan heittäytyä maahan kuin lapsi karkkihyllyn edessä ja alkaa huutamaan vaan.
Me pyydetään että pysyttäisi nyt kaikki kotona ja noudatettaisiin niitä oikeita ohjeita, niin saataisiin tämä epidemia nopeasti ohi! Me tahdotaan huvipuistoon ja jätskille kun ilmat lämpenee.
Tämä supermami ei jaksa.
<3: Ona
Kommentit
Lähetä kommentti