Hellurei ja hellät tunteet, tai lapsen rei'itetyt reidet!

Niin se on arki yllättänyt meidät ihan kuin talvi autoilijat. Ainaki yhtä liukkaasti on tää alku mennyt.
Lapset on olleet nyt kaksi vuoroa päivähoidossa ja äiti pari viikkoa töissä. Ja voitteko uskoa että kaikkien paniikista huolimatta päivät on sujuneet melkein ongelmitta!
Pientä hienosäätöä vaille. 

Enemmän tässä on äitillä opeteltavaa ollut.
Huonosti nukuttujen öiden jälkeiset aamuvuorot, luottaminen siihen että ilman äitiäkin lapset pärjää tai että joku muukin voi osata hoitaa Sisun diabetesta kuin minä ja pakko myöntää että on paikoitellen näyttänyt isin kanssa paremmalta kuin mun kanssa 😂

Päiväkodissa on ollut muutamia ongelmia mutta enimmäkseen on mennyt kivasti ja lapset on viihtyneet suuremmitta itkuitta ja ajoittaneet ne kitinät sitten kotona olo aikaan kuten kaikki päiväkoti ikäiset. Pakko se on myöntää että joskus harvoin ne pärjää oikeasti vaikka äiti ei hösää vieressä ja suukota pieniä poskia märäksi kaiken aikaa, mutta VAIN HARVOIN. ❤️

Itse Diabeteksen kanssa ollaan jälleen päästy siihen pisteeseen että tiedetään suunnilleen taas paljon pitää pistää milloinkin mutta mitäs tässä kuin odotellessa päiväkodista saatavaa ekaa tulevaa flunssaa joka sotkee taas kuviot uudestaan ja ollaan uudelleen ihmeissään kun insuliinia menee hirveitä määriä aiempaan poiketen ja  kun sokerit pomppii miten sattuu  Tosin ehkä ihan vähän jo viisaampina, ehkä. 

Kun tää on niin haastavaa toisinaan niin 

en tiedä pääsisikö tällä taidolla jo kohta suunnittelemaan raketteja tai jotain muuta enempi tarkkuutta vaativaa? Oon sitä mieltä että Vähintäänkin ois päästävä nasalle töihin. 😂

Pitänee kertoa myös eilisestä.  

Eilen meillä sensorin vaihdossa ekaa kertaa ei itkenyt lapsi vaikka äidillä tippa taas silmäkulmaan tulikin. Hän istui sylissä silmät sikkurallaan ja suklaa toisessa kädessä valmiina. Oon niin ylpeä! miettikää, että toinen on vasta 2  vuotias!!
Oon varma että sullaki tulisi itku silmään kun näkisit ton vehkeen millä toi pieneen käteen laitetaan. Mutta meidän Sisu on Super! Pinnistää kun tietää että saa suklaata, asia missä on äitiinsä tullut. 

Hän haluaa nykyään itse myös pistää itseään. Hän saa insuliinikynän ilman neulaa ja nostaa punttia pistääkseen nilkkaan 😭 Tässä oltiin pistämässä ruokainsuliinia niin "pisti" oikeaan paikkaan taikavoimia. Voi kumpa sinä tietäisin miten raskasta tämä on äidille. 😭❤️ Mutta miten onnellinen olen että hänelle tämä on jo arkipäivää. Piikki on laitettava ja pientä hoidettava vuorokauden ympäri jotta pienellä olo olisi hyvä kaikesta huolimatta. 

Sanon useasti Sisulle, että anteeksi. Ihan kuin se olisi meidän vika tämä kaikki. Ei se ole mutta sen sanominen jotenkin helpottaa. 

Kahden viikon päästä ois TAAS pumpun asennus aika varattu. Nyt todella kädet ristiin että se toteutuu! Meillä on tuolla komerossa tuleva pumppu jonka käyttöä pitäisi vissiin alkaa opetella pikku hiljaa mutta ei tänään. 

Nyt mä rentoudun isoimman lapsen kanssa sohvalle ja huomenna rentoudun ekaa kertaa aikuisten seurassa yön yli Sisun sairastumisen jälkeen poissa kotoa tietäen että mummi hoitaa ❤️

Ihanaa ja rentoa viikonloppua sullekin!

<3 Ona