Syntymäpäivä.

Me isäsi kanssa seisottiin
käsi kädessä tässä
ja juteltiin ihan hiljaksiin:
"No nyt se on elämässä."

Sinä olit ihan pikkuinen
ehkä viikon vanha vasta.
Minä sanoin: "Pilvi kukkasten
kai ympäröi tätä lasta,

ja perhoset, lintuset untuvapäät
tuntuu lentävän korin yllä."
Isä kysyi: "Näkyjäkös sinä näät?"
Ja minä: "No ihmeitä kyllä."

Sinä olit se ihme tietysti
vaikka poruun puhkesitkin.
Imit minusta maitoa nälkääsi.
Minä ilosta nauroin ja itkin.

"Sill' on ripsissä tähden säkenet",
isäs naurahti ja keksi:
"Sen varpaat on puolukan raakileet."
Ja hän puki sinut puhtoiseksi.

Sinä nukuit. Oli talo hiljainen.
Löi kolmisin sydämemme.
"Tästä tulee kai hyvä ihminen",
me puhuttiin toisillemme.

- Kaarina Helakisa

Siitä on kolme vuotta kun vielä itkin isäsi kainalossa ettei meille koskaan tule toista lasta, sitä että nyt on aika jo luovuttaa. Toivottu on jo monen monta vuotta tuloksetta. Täytyy olla onnellinen yhdestä lahjasta.

Siitä on tätä kirjoittaessa tasan kaksi vuotta kun olin sairaalassa kovissa kivuissa epiduraalin juuri saaneena valittaen ettet taida koskaan syntyäkään kun oli kulunut jo melkein vuorokauden verran. Olin kaikesta kivusta huolimatta maailman onnellisin, odotin sinua, toista lastani, ihmettä. Sinä Synnyit pitkänä hoikkana poikana. Teit meistä tuplavanhemmat. Meidän onni.

Tänään siitä on jo aikaa ja paljon on tapahtunut. Olet saanut jo pikkuveljenkin. Olet kasvanut silmissä ja oppinut joka päivä jotain uutta. Sun kanssa aika ei ole käynyt pitkäksi.
Osaat sanoa yksittäisiä sanoja, nauraa, kikattaa, juosta, tanssia, muodostat jo oikeita leikkejä ja osaat pyytää muita niihin mukaan. Temmellät ja neuvot pikkuveikkaa samoihin touhuihin niin hyvässä kuin pahassa. Osaat rakastaa ehdoitta. Ennenkaikkea osaat elää täysillä vailla murheita, tavalla josta meillä aikuisilla olisi paljon opittavaa.
Tykkäät lukemisesta,  keittiöleikeistä, possuista ja lampaista, märistä suukoista ja lämpimistä haleista, köllöttelystä, Ryhmä Hausta, muumeista ja musiikista.

Osaat näyttää tunteita, niin kuuluukin. Olet juuri sinä. ❤️

Oot varmasti urhein noin pieni lapsi jonka olen koskaan tavannut, huolimatta siitä mitä kaikkea joudut tälläkin hetkellä opettelemaan diabeteksestä johtuen varsinkin jatkuvia pistämisiä ja elämistä kaikenlaisten sensorien roikkuessa ihossa. Äidin ja isän vahtimista sinun syömisistä ja niiden hiilihydraattien laskemisista. Ettei mitään saa syödä ilman pistoksia ja jatkuvasti vahditaan ja kysellään "Sisu, miten voit? Onko kaikki hyvin?  Katsellaan puhelimesta verensokeria ja myös pakkosyötetään. Valvotaan sinun unta joka yö jotta sinä saisit levätä ja kasvaa rauhassa.
Meillä on käynyt tuuri. Ollaan saatu mahtavia lapsia.
Kaikki tämä.
Se on vain osoitus siitä miten rakakkaita te olette meille.

Ja Yhdestä asiasta ollaan aivan varmoja.
Tuut selviämään maailmassa mistä vain! Oot sankari.

Paljon Onnea meidän pieni 2 vuotias! ❤️ Tämä päivä on vaan sulle.

<3: Ona