Syntymäpäivää, Ruotsin reissua ja ahdistustakin.

Mitä meidän Sisu haluaa syntymäpäivälahjaksi?

Terveyden?

Hyvän sokeri tasapainon. 

Syödä mitä haluaa pistämättä. 

Kivuttomat sensorit ja niiden vaihdot? 

Normaalin arjen. 

No en tiedä, mutta niitä minä haluaisin Sisulle.
Sisulle varmaan riittää kakku ja isot kasat lahjoja ja välittävät ihmiset. 

Täällä on kuumeisesti alkanut synttäreiden suunnittelu, ilmapallot ja miljoonat koristeet on hankittu ja kahvipöydän tarjottavat suunniteltu. 2 viikon päästä meidän Sisu on 2 vuotta!  

On ollut ihan käsittämätöntä että meitä on lykästänyt tuollaisella iloisella ja jääräpäisellä lapsella. Meidän ihme, se on totta ❤️

En voi silti vieläkään lakata miettimästä miksi diabetes tuli just meille. Tähän rakastavaan suurperheeseen. 

Ehkä mun ei pidäkään, vaan opetella elämään näin. Ei saa lannistua. Me kyllä pärjätään! Mä tiedän sen, enkä epäile sitä hetkeäkään. Meillä on täydellinen tiimi ja maailman ihanimmat lapset mutta silti tää harmittaa ja varmasti kauan. 

Tiesitkö että Suomessa on noin 50 000 ykköstyypin diabetekseen sairastunutta ja se on huomattavasti yleisempää Suomessa kuin missään muualla maailmassa? Suomessa arviolta 500 lasta sairastuu vuosittain. Kelassa oli vuonna 2017 diabeteksen erityiskorvattavuuden koodi melkein 4000 alle 14 vuotiaalla lapsella. Mun mielestä se on aika paljon. Melkein 4000 liikaa! 

Kukaan ei tiedä vielä syytä täysin miksi just Suomessa tää on niin yleistä. 

Ja nyt se on myös meidän pienellä Sisulla, Kelakortin takana merkintä. Terveillä lapsilla ei ole.

Oon toki kiitollinen silti että diabetekseen on niin hyvä hoito jotta me voidaan hetkeksi (jopa tunniksikin 😂) unohtaa jatkuva hösääminen ja keskittyä ihan normaaleihinkin asioihin. 

Mä kattelin kuvia Sisusta mun puhelimesta synttärikutsuun. Itku tuli silmään sairaalassa otetuista kuvista ja sitä hieman edeltäneistä. Kuinka sitä ei tajunnut edes tätä kaikkea. Sitä lapsen hätää kun nyt sitä tuntuu toisista jo huomaavan että eihän tolla pienellä oo kaikki ollut hyvin lähellekään viime aikoina. Vanhemmissa kuvissa Sisu on ollut vielä se terve lapsi, vauvana ja pikku taaperona. Miten huolettomalta se aika tuntuu näin jälkikäteen ilman jatkuvaa verensokeriseurantaa. Siellä se on diabetes kuitenkin odottanut vain puhkeamistaan, oikeaa tilaisuutta. Tuntuu niin surulliselta vaikka ei varmasti saisi, ei edes mun itteni takia niinkään vaan Sisun vuoksi. Vaikka toi pieni on kyllä niin positiivinen että saa meidätkin olemaan rauhallisempia. Mitäpä Sisu näistä ajoista tulee muistamaan, ei varmaan mitään mutta tämmöinen tää äidin mieli on. Varsinkin viime yön aikalailla taas valvoneen äidin. 

Huolestuneen, rakkaudesta soikean äiti. Täydellisyyttä hipovan äidin. Välittävän äidin. Kuka näitä asioita toivoisi kohdalleen. Ei kukaan. 

Me kuitenkin uskaltauduttiin Ruotsin risteilyllekin jo viime viikolla. Miten rentouttavaa se olikaan meille kaikille. Huomata että voidaan tehdä asioita silti lähes normaalisti kunhan on pakattu pussukat täyteen hypoeväitä, neuloja, ruiskuja, insuliinia, verensokerimittari, ketomittari ja ties mitä muuta. Tää herättää himpun hilpeyttäkin jo kun näille kaikille on oma reppu jo mukana. Kaikkea oppii ja kyllähän tähän tottuu vaikken tää vielä ihan rutiinia olekaan. 

Lapset touhusi laivalla ja me kateltiin tyytyväisinä vatsat täynnä ja mielet rentoina sitä riemua. 

 No ei sentään ihan.

 Siinä kun kertaalleen pistettiin liikaa insuliinia ja niitä jäätelöllä ja herkuilla korjailtiin muistettiin elävämme. Paniikissa kohtisuorana laskevaa sokeria seuraten lusikalla herkkuja suuhun lapaten. Lapsi raukka. Joutui syömään liikaa makeaa 😅

Ruotsi antoi parastaan. Vanhat kaupungit on mun heikkous. Rakastan vanhoja mukulakivikatuja ja sitä tunnelmaa. Pieniä turisteja kuhisevia kahviloita ja pikku putiikkeja ylihinnoiteltuine käsitöineen. Se vaan on mun juttu. ❤️ Me ei oltu käyty Ruotsissa koskaan miehen kanssa yhdessä ja lapsillekin tää oli eka reissu ja tullaan varmasti käymään uudestaankin. Muumivauhkon lapsen kanssa Silja laiva oli ehdoton must! Tykkäätkö sä Ruotsista? Me ollaan enempi Tallinnassa reissaavia, eikä Ruotsi oo koskaan ollut vaihtoehto kun mä pelkään olla kovassa tuulessa merellä. Nyt muutaman tunnin tuuli, sai mut jo paniikkiin. 😬 Meillä olis ollut niin monta vaihtoehtoa missä käydä mutta päätettiin ottaa nyt vaan ilo irti tustuen kaupunkiin. Eihän se muutama tunti tosin paljon riittänyt. Eiköhän me kuitenkin mennä pian uudestaan! 

Ai niin, piti mainita että.. 

Meillä kävi maanantaina haastattelija Suomen diabetesliitolta. Myöhemmin selvinee myös teille  miksi!
Nyt kotiäidin hommat kutsuu taas. 

<3: Ona