Vaihtamalla paranee, vai paraneeko?

Me ei olla oltu täysin tyytyväisiä meidän omaan erikoissairaanhoitoon ja ollaankin kesällä jo päätetty että me aletaan etsimään toista hoitopaikkaa Sisun diabetekselle.

En suuremmin viitsi tässä avata kaikkia syitä siirrolle mutta niitä on useita.

Yhteensummattuna koen ettei Sisu saa yksilöllistä hoitoa eikä hoidon tarpeen arviointi toteudu niin kuin kuuluisi. 

Jos et tiennyt, niin jokaisella on oikeus muuttaa oma hoitonsa erikoissairaanhoidossa tai esimerkiksi terveysasemansa vaikka Kouvolasta Inariin jos niin tahtoo eikä siihen tarvita sen suurempia syitä, riittää kun on oma tahto. Vaihto on määräaikaista eikä sido loppuelämäksi. 

 

Itse kuulun ainakin siihen ryhmään että teen mitä vain jotta Sisu oppii elämään sairauden kanssa niin huolettomasti kuin vain pystyy enkä koskaan tarvitse miettiä etten olisi tehnyt parastani sen eteen.

 Joten minä olen valmis ajamaan vaikka maailman halki ja kiipeämään kuuhun jotta asiat sujuu! 

Nyt siirtyessämme toiselle paikkakunnalle en voi tietenkään olla täysin varma että sielläkään olisimme onnellisia ja huolettomia mutta askel se on sekin, ja todella toivon parasta. Jo reilu tinnin ajomatka uuteen paikkaan ja kaiken erikoissairaanhoidon siirto tuntuu vaativalle ja aikaa vievälle. 

Eniten tässä vituttaa kuitenkin se ettei kukaan ota vastuuta kirjoittaa meille sitä paperia jolla me saadaan lupa siirtyä ja asia etenee. 

Ollaan nyt 3 viikkoa suunnilleen rämmitty tämän ongelman kanssa. Meidän oma poli on jo perunut vuosikontrolli ajan kun saivat tietää tästä ja täällä odotellaan että päästäisiin edes jonnekin polille. Aika orvolta ja hylätyltä tuntuu. Ollaan soitettu hoitavat lääkärit ja terveysasemat, käyty neuvolassakin. 

Edelleenkin vain odotetaan. 

Vaikka pienen lapsen kanssa tarvitsisi tukea varmasti enemmän. 

Meidän edellinen "live" poliaika on ollut viime syksynä jos ei lasketa pumpun vuoksi oltua aikaa sairaalassa Joulukuussa. 

Olen tässä Sisun ja mun miehen sairastumisen jälkeen miettinyt eri tahoilta tulevia lauseita " Aina saa apua kun pyytää!" ja "Sano vaan kun tarvitset apua!" että useat näistä on vain loppuen lopuksi sananhelinää ja sanottu vain omaatuntoa helpottamaan. Ainakaan täälläpäin ei apua saa edes ammattilaisilta. 

Ei mulla muuta tällä kertaa! 

supermami kyllä pärjää! 

❤️: Supermami